maanantai 28. marraskuuta 2011

Kauhea vuodenaika, ihana minä


Katso ulos. Eikö olekin kaunista? Hyvä jos on, täällä ei. Ikkunasta näkyy pimeää, märkää, lehdettömiä puita, synkkää, synkkää, synkkää. Tekisi mieli rutista lisää klassikoita: töihin mennessä pimeää, sieltä lähtiessä pimeää, haluaisin käpertyä peiton alle ja herätä vasta, kun taas on valoisaa vali vali. Ei, kieltäydyn olemasta pessimistivalittaja, joka näkee aina asioissa synkät puolet. Tästä vuodenajasta revitään nyt irti jotain positiivista vaikka hampaat irvessä.

Koirat. Niiden kanssa on ulkoiltava, vaikka vettä tulisi vaakatasossa, ellei erityisesti nauti jätösten lattialta siivoamisesta. No minä en. Sateessa tarpomisen jäljiltä koirat ovat kuin…uitettuja koiria. Mutta voi sitä riemua, kun päästään sisälle ja turkki ja tassut on kuivattu. Matot saavat kyytiä, kun kosteat, pahanhajuiset koirat hepuloivat ympäri huushollia. Pakko hymyillä.

Alkanut adventti muistutti minua kynttilöistä. Tämä on parasta kynttilänpolttamisaikaa. Kun tuuli vinkuu ulkona, ja räntä piiskaa ikkunaa, niin hykertelen lämpimissä sisätiloissa kynttilöiden valossa, kuinka onnekas olenkaan, kun en joudu olemaan ikkunan toisella puolella. Hähää, nuo jotkut kävelevät siellä tuulta uhmaten! No, kohta hekin toivottavasti pääsevät seinien sisäpuolelle kynttilöiden valoon ja lämpöön.

Sitten tässä vuodenajassa on vielä hyvää se, että………ei, en keksi enää mitään muuta. Kaikkeni annoin positiiviselle ajattelulle, vain kaksi asiaa keksin. Ja taas luisun pessimismiin. Sanon itselleni: Anna vähän armoa, kaksi asiaa on aika hyvin sinulta, joka todella vihaat tätä vuodenaikaa. Katso nyt, miten tämän synkkyyden keskellä kuitenkin löysit asioita, joista iloita tai tehdä siitä edes pikkuisen siedettävämmän. Olet sinä aika taitava, sinä minä.

Taputeltuani nyt itseäni selkään vaivun hartaaseen horrokseen virren 462 toisen säkeistön sanoin. Säätäisit vähän vähemmän.

Äitikin sääti ja neuloi minulle lapaset.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?


Epäilemme, ettei kukaan muukaan keksi tästä vuodenajasta mitään hyvää. Prove us wrong ja näytä epäilijöille!

2 kommenttia:

  1. Hyvää tässä vuodenajassa:
    - ei ole eikä tule hiki
    - voi pukeutua kaapuun, eikä tarvitse stressata miltä näyttää sääret paljaana tai jossain nirunarutopissa
    - joulu tulee ihan just kohta. Ja se on hienoa.

    Mä keksinkin kolme. Seuraava vetää neljä?

    VastaaPoista
  2. Olemme nyt pohtineet tätä toimituksessa kaksi viikkoa emmekä ole lisää juuri keksineet. Mutta:

    - voi perustella jokapäiväisen herkuttelun sillä, että se helpottaa tässä vuodenajassa (tosin tuo yksi kollega paastoaa ennen joulua)
    - töissä istuu mielellään pitkään, koska mitenkään ei tee mieli astua ulos lämpimästä konttorista tuonne ulos (pomokin tykkää tästä)

    VastaaPoista